Siperia saapuu olohuoneeseen

Kolumni, Helsingin Sanomat, Meno & paluu, 19.3.2010

Ihmiset tuppaavat hellimään yhtä suurta matkahaavetta: että ajaisi pitkin Siperian halki kulkevaa rautatietä.
   Että joisi venäläistä kuohuviiniä ravintolavaunussa, lukisi Tolstoin Sotaa ja rauhaa ja ratkoisi maailman ongelmia uusien tuttujen kanssa junankäytävillä.
   Vielä olennaisempaa olisi antaa ajan valua hukkaan, vaipua taigan lumoihin, kuunnella yksitoikkoista jyskettä viikon ja 9226 kilometrin ajan - tehdä kaikkea sitä, mitä me loppuun ajetut ihmiset tarvitsemme kipeämmin kuin koskaan.
   Mutta kuules tätä! Nyt (melkein) kaiken tämän voi kokea ihan ilmaiseksi omassa olohuoneessaan.
   Kyllä sydän hypähti, kun pistin oven kiinni, vedin puhelimen seinästä, kytkin teräväpiirtoon laajakuvanäytön ja klikkasin itseni 5254 kilometrin päähän Moskovasta.
   Keskelle sotkuista kotia putkahti maailman luotettavin ystävä, Baikaljärvi. Välkkyvä vesi, järvien kuningatar, maailman tyyneys. Voi rakas Baikal, siitä onkin pitkä aika!
   Kas kun on muutakin kuin känniset suomalaiset mitä Google on viime aikoina kuvannut. Google Maps on Venäjän valtion rautateiden kanssa - jännä yhteistyöyritys sinänsä - kuvannut junanikkunasta koko Transsiperian radan kulkureitin.
   Myös ääni on nauhoitettu: koko viikon kuuluu kiskojen kilkatus. Koska ollaan Venäjällä, voi toki myös kuunnella sivistynyttä Tolstoin tai Gogolin luentaa venäjäksi samalla kun maisema vaihtuu. Aito kulttuurikylpy siis.
   Venäjän rautatiet ovat onnistuneet siirtämään matkailuvalttinsa visuaaliseen nykyaikaan. Toimisi myös täydellisenä taustashow'na votkabileille.
   Älköön kukaan silti luulko, että matkasimulaatio vähentäisi matkustelua. Nauhalta ei ainakaan vielä voi haistaa vastakeitetyn teen tuoksua, omaa hienhajuaan tai kodikasta palavan hiilen katkua.
   Eikä varsinkaan voi kippistää ystävyyden merkiksi aidon siperialaisen kanssa.
Siksi virtuaalisen Siperian-reissun jälkeen ainoa vaihtoehto on hypätä oikeaan junaan.

google.ru/intl/ru/landing/transsib/en.html

Kirjoituksen on kääntänyt ruotsista Katja Kuokkanen.