Brittiläisen Daily Telegraph -lehden minisarjassa oheinen kysymys esitettiin intellektuaalisille julkkiksille. Matkat tulevat ilmeisestikin kohdistumaan esimerkiksi Sisiliaan, Japaniin, Patagoniaan, Skotlantiin ja Thaimaahan.
On kyllä vaikea olla terävien englantilaisaivojen veroinen, mutta lehti on päässyt jonkin jäljille. Minä en nimittäin pysty elämään, jos kalenteriin ei ole merkitty ainakin yhtä matkaa. Toisinaan mietin syytä siihen: miksi minä, kuten niin monet muutkin, olen riippuvainen matkustamisesta?
Itse hymyilen tyytyväisenä ihmisille, jotka ovat kahvin, älypuhelinten tai shoppailun orjia. Miten heikkoluonteisia sieluja!
Mutta kun kyse on matkailusta, olen itse mitä syvimmässä suossa.
Miksi? Vastaukseni on lattea ja tosi: Koska se on parasta, mitä tiedän.
Niin, mutta MIKSI?
Koska matkustaessa
... ei koskaan voi tietää, mitä kulman takana odottaa.
... unelmat toteutuvat.
... koet aitoa ystävyyttä.
... huomaat, miten taianomaisen suuri maailma onkaan.
... opit rakastamaan sitä, mitä sinulla on kotonasi – ja juuri se, rakkaat ystävät, onkin matkustamisen paradoksi.
Telegraph-lehden innostamana minäkin raapustin oman henkilökohtaisen matkalistani vuodelle 2013. Olen aina vakuuttanut itselleni, että yhden (1) matkan suunnittelu riittää loiventamaan vieroitusoireitani, mutta listalle tuli, piru vieköön, viisi kohtaa. Riippuvuuteni onkin pahempaa kuin olin uskaltanut myöntää.
1. Hyvinkään Sveitsi. Perheseikkailu paratiisissa. Hiihtoa, luistelua, pitkiä hotellikäytäviä.
2. Viikonloppu Seitsemisen kansallispuistossa porukalla. Hirsimökki, sauna ja leveät metsäsukset.
3. Viipuri. Historiaa, arkkitehtuuria, kävelyretkiä Monrepossa... ja muutama Baltika. Kaikki yhdessä paketissa!
4. Korkea Tatra, Slovakia. Perhematka, johon kuuluu laskettelua ja maastohiihtoa. Asutaan kulahtaneessa, mutta klassisessa keskieurooppalaistyylisessä hotellissa. Laiva+juna mennessä, lentäen takaisin.
5. Georgia. Vaellusta mahtavilla vuorenhuipuilla yksitoistavuotiaan ja hänen kaverinsa plus tämän isän kanssa. Ja pisteenä iin päälle: maailmankuulu georgialainen vieraanvaraisuus.
? Mutta unohda listani. Tee omasi. Yhtäkkiä huomaat, kuinka harmaa arki herää eloon. Seikkailua odotellessa aurinko paistaa aina.
Etenkin meille riippuvuudesta kärsiville.
Share |