Hullu kemisti?

I dag-kolumni Hbl:ssa, 11.7.2008. Käännös: Jaana Palanterä.

Ankanpojat leikkivät kemistejä. Keitos savuaa ja kuplii, on hurjan jännittävää, mutta koska kyse on ankanpojista, he ovat tietenkin varovaisia. Silloin Aku astuu sisään: ”Mikä keitos teillä kiehuu?” – ja ykskaks hän on varastanut show’n. Hän alkaa sekoittaa ja touhuta, eikä touhu voi päättyä kuin yhdellä tavalla:
   Räjähdys! Valtava isku päähän! Hmm, Aku näyttää yhtäkkiä aika omituiselta, hänellä on valtava kuhmu päässään, ja – ihme kyllä – hän puhuu kuin ”oikea” kemisti.
– Jos sekoitan CH2:ta NH4:ään ja keitän atomit osmoottisessa sumussa, saan täplikästä typpeä.
   Täysin uskomaton ihme on tapahtunut. Akusta on tullut maailman paras kemisti, ja diagnoosi, jonka aivojen erikoistuntija Ajukoppa tekee, on yhtä yllättävä kuin yksiselitteinenkin:
  – Kuhmuuttinen kohouma locus cocuksessa. Siitä johtuu harvinainen aivokuume. Lämmönnousun seurauksena potilas voi keksiä mitä hyvänsä, hän on siis neron veroinen.
   Vastasyntynyt nero keksii heti akumiitin – maailman parhaan räjähdysaineen, joka on myös superpolttoainetta, jonka avulla Aku aikoo matkata avaruuteen.
   Kyllä, kesä on lukemista varten, ja vähintään kerran kaudessa täällä Savossa kaivan kaapin kätköistä Carl Barksin todella nerokkaan seikkailun Hullu kemisti (alkuperäinen nimi: Mad Chemist) vuodelta 1944. Sarjakuva julkaistiin ensi kerran suomeksi numerossa 45/1976.
   Tarina kuulemma huomioitiin sen ajan todellisissa kemistipiireissäkin, sillä Aku, keksiessään akumiitin, onnistui ensi kerran synnyttämään reaktion CH2:n (metyylin) ja muiden aineiden välille. Oikeat kemistit saavuttivat saman ilmeisesti vasta 1950-luvun lopulla...
    Tarina herättää joka tapauksessa aina tähdellisiä kesäkysymyksiä. Voiko pallon isku päähän todella muuttaa ihmisen kokonaan?
  Juuri tänä kesänä ajattelen vain Jan Vapaavuorta lukiessani akumiitista. Tämä ylimielinen helsinkiläispoliitikko maan itsekeskeisimmästä päällepäsmäripuolueesta on ilmeisesti saanut kevään-alkukesän 2008 aikana kunnon iskun päähänsä – sen pitäisi olla tässä vaiheessa kaikille jo selvää.
   Aiemmin hän hotkaisi valtavan osan Sipoota vailla muuta oikeutusta ja logiikkaa kuin valta, mutta nyt hän on muuttunut kovaääniseksi pienten yksiköiden puolustajaksi. Hän vastustaa 165 megalomaanista ostoskeskusta ja suurmarkkinoita, joita sijoitetaan ympäri maatamme.
Myös Savossa kysymys on polttava. Ideapark – kukapa muukaan – haluaa rakentaa Pieksämäelle jotain suurta ja massiivista, tietenkin kauas pikkukaupungin ulkopuolelle. Tarina on tuttu myös muun muassa Mikkelissä.
   Helsingissä rakennusherrat taas haluavat tuhota viimeisen asiakkaisiin suuntautuneen erikoisliikkeiden linnakkeen, kaupungin helmen, eli Hakaniemen kauppahallin. Tämän he tekevät rakentamalla kaiken järjen vastaisesti valtavan supermarketin kauppahallin alle.
Näinä kriisiaikoina saamme olla erityisen kiitollisia siitä, että ministeri Vapaavuori on saanut iskun kalloonsa. Hän on nimittäin saanut suuren lahjan. Tai kuten Aku Ankka itse lausahti jo vuonna 1944: ”Olen muuttunut!”
   Hienoa! Toivottavasti Janin olotila säilyy vaalikauden loppuun saakka.
   Aku Ankan tapauksessa kuhmuuttinen kohouma locus cocuksessa nimittäin parani juuri sillä hetkellä, kun hän oli kiertämässä kuuta.

Käännös: Jaana Palanterä

---
Linkkejä:
Valikoituja paloja alkuperäissarjakuvasta