Haastattelut
Henkilökuvan tekeminen on yksi journalismin vaikeimmista lajeista. Taustatyö on äärimmäisen tärkeää, kuten myös itse haastattelutilanne. On miltei pelottavaa ajatella, millainen valta toimittajalla on, kun hän kirjoittaa toisen ihmisen elämästä. Siksi uskonkin (nykyään), että on aseistauduttava valtavalla määrällä nöyryyttä, ennen kuin menee kohtaamaan haastattelu-uhrinsa - enkä nyt puhu uutishaastattelusta, jonka tarkoituksena on paljastaa korruptoitunut vallanpitäjä tai roistomainen yritysjohtaja - sortumatta silti liialliseen mielistelyyn tai alentuvaan ihailuun. Näiden tekstien joukosta löytyy muutama haastattelu, joissa mainittu ehto toteutuu, mutta myös muutama, joisa se ei toteudu…
Koska kirjoitan tekstini ruotsiksi, on tietysti luonnollista, että olen julkaissutkin enemmän tekstejä ruotsiksi. Alla on muutamia valikoituja paloja ruotsinkielisestä tuotannostani:
Schackiii… det blir show! - Stefan Randström (Show alkakoon! - Stefan Randström, Hbl Vision 17.1.2002)
Koko syksyn 2001 olin melko lailla raivoissani FST:n uudelle keskusteluohjelmalle Randström & C:olle, ja lopulta ehdotin Hbl:n TV-liitteelle Visionille, että haastattelisin Randströmiä lehteen. Tein aika paljon taustatyötä, liikaakin itse asiassa, koska artikkelista oli tarkoitus tulla suhteellisen lyhyt, ja vietin kummallisen keskusteluhetken Randströmin kanssa.
Tiedän, että jotkut odottivat ohjelmaa ja Randströmiä itseään käsittelevää superkriittistä artikkelia, mutta sellaisen kirjoittaminen olisi ollut liian helppoa ja liian epäanalyyttistä. Kyseessä ei sitä paitsi ollut kolumni vaan pikemminkin henkilökuva.
Arvelen, että lopputulos oli tällä tavalla parempi. Kirjoittajan täytyy aina pystyä seisomaan kirjoittamansa tekstin takana ja myös haastattelemansa henkilön rinnalla. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että Randström & C:o oli koko syksyn 2001 suorastaan kiusallisen huono ohjelma.
Ju mer vi är tillsammans… - Lukas Moodysson (Mitä enemmän me olemme yhdessä… - Lukas Moodysson, Hbl Kulturen 14.1.2001)
Toisinaan olen aivan erityisen ihastunut toimittajan työhön. Kuten silloin kun sain tavata idolini Lukas Moodyssonin. Kirjoitin jutun osittain Hufvudstadsbladetin kulttuurisivuille ja osittain Otavan suomenkielisille lukioille tarkoitettua ruotsin oppikirjaa varten. Ajatus Hbl:stä sai Moodyssonin haukottelemaan, mutta se, että hänen naamansa pääsisi koristamaan suomenkielisille tarkoitettua oppikirjaa, oli hänen mielestään siistiä.
Hemma hos… Gustaf Widén (Kylässä Gustaf Widénin luona, RRR 4/00)
Gustaf Widén erosi tehtävästään Hufvudstadsbladetin kulttuuripäällikkönä - ja minkä myrskyn se aiheuttikaan suomenruotsalaisessa ankkalammikossa. Minua kiinnosti tietää, mistä oikeastaan oli kyse: kuinka on mahdollista, että täysissä järjissään olevat ihmiset olivat niin radikaalisti eri mieltä Widénin saavutuksista kulttuuripäällikön työssään? Oliko hän yksinkertaisesti liian kansanomainen paljon puhutulle helsinkiläiselle "kulttuurieliitille"? Pienen mankumisen jälkeen onnistuin suostuttelemaan Widénin vastaanottamaan minut kotiinsa Ahvenanmaalle pitkää keskustelutuokiota varten. Vaivannäkö kannatti; haastattelusta tuli henkilökohtaisempi ja syvemmälle luotaava kuin jos me olisimme tavanneet jossakin helsinkiläisessä kahvilassa. Opetus: hyvien haastattelujen tekeminen vaatii runsaasti aikaa, oikean ympäristön ja nöyrän asenteen haastateltavaa kohtaan. Uskallan sanoa niin, koska mielestäni teksti toimii ja pitää (edelleen) paikkansa vielä vuosia haastattelun tekemisen jälkeen.
Vem är du, Isa Stenberg? (Kuka olet, Isa Stenberg?, Hbl Söndag 6.2.2000)
Huokaus! Isa Stenbergin on epäilemättä oltava yksi Pohjois-Euroopan hankalimmista haastateltavista. Hänellä on siihen kuitenkin omat syynsä. Lukekaa, niin ymmärrätte itsekin. Erikoisinta haastattelussa oli se, ettei Suomessa juuri kukaan tiennyt hänen roolistaan ristiriitaisen näytelmän Sju tre yhteydessä (joka päättyi tragediaan ja Malexanderissa tapahtuneisiin poliisimurhiin), kun taas Ruotsissa hän oli median vihaama ja halveksima. Tämä haastattelu oli ensimmäinen, jonka hän myönsi murhien tapahtumisen jälkeen. Ennen kuin teksti oli valmis julkaistavaksi, tarvittiin kuitenkin kymmeniä puheluita ja sähköpostikeskusteluja, Stenberg oli - suoraan sanottuna - äärimmäisen pikkutarkka tekstin jokikisen yksityiskohdan suhteen ja sai yhtäkkisiä päähänpistoja, jotka olivat tehdä minut hulluiksi. Lopputulos on kai siitä huolimatta ihan mukiinmenevä.
En röst från mörkret - Hemma hos Lars Norén (Ääni pimeydestä - Kylässä Lars Norénin luona, RRR 1/00)
Lars Norénin haastatteleminen oli mielenkiintoinen kokemus. Hän ei ollut myöntänyt Ruotsin joukkoviestimille lainkaan haastatteluja Malexanderin poliisimurhien jälkeen, ja häntä kritisoitiin Ruotsissa ankarasti. Suomessa hän oli ajankohtainen pikemminkin siksi, että näytelmä Skuggpojkarna oli tulossa vierailemaan Svenska teaterniin osana kulttuurikaupunki 2000-projektia.
Norén sai lukea haastattelun ennen sen ilmestymistä, ja vastauksena kysymykseen, oliko hän tyytyväinen tekstiin, hän lohdutti minua tyypillisellä kylmän viileällä tavallaan ja sanoi "tämän tapaisten tekstien kirjoittaminen on tunnetusti vaikeaa".
Ja oikeassahan hän onkin.
Oli miten oli, sain haastattelusta runsaasti positiivista palautetta, mikä ilahdutti minua, koska se osoitti, että ihmiset todella edelleenkin jaksavat lukea pitkiäkin tekstejä. Henkilökohtaisesti olen täysin vakuuttunut siitä, että esimerkiksi Hufvudstadsbladet ei panosta riittävästi syvällisiin henkilöhaastatteluihin (siis sellaisiin, jotka vaativat paljon taustatyötä ja tutkimista) - joskin tilanne on paranemaan päin.
Haastattelu ilmestyi Hufvudstadsbladetin kulttuurikaupunkiliitteessä RRR:ssä.
Gunnar Jansson är Europarådets trotjänare (Gunnar Jansson on Euroopan Neuvoston uskollinen palvelija, Medborgarbladet marraskuussa 1999)
En tunne ahvenanmaalaista kansanedustajaa Gunnar Janssonia, mutta olen käsittänyt, että hän on monen mielestä erikoinen persoona. Muistakaa, että Esko Aho olisi valinnut Janssonin, jos hän olisi saanut autiolle saarelle mukaansa ainoastaan yhden poliitikon (niin hän ainakin väitti FST:n ohjelmassa Randström & C:o).
Produkten Janina Frostell (Tuote nimeltä Janina Frostell, MIX 2/96)
Nykyisin hän taitaa olla kutakuinkin Suomen tunnetuin esiintyjä ja julkkis, mutta haastattelun tekemisen aikoihin hän oli enemmänkin vasta nouseva tähti. Teksti ilmestyi Hbl:n kuukausiliitteessä. En itse ollut tyytyväinen haastatteluun (joka tehtiin hälyisessä kahvilassa), koska emme oikein missään vaiheessa päässeet samalle aaltopituudelle. Oma syyni, uskaltaisin väittää.
Marika Parkkomäki (MIX 1/96)
Tämä haastattelu alkaa yllättävällä tavalla, mutta harmittavaa kyllä en missään vaiheessa tullut esittäneeksi hänelle ratkaisevaa kysymystä siitä, miksi hän antoi minulle korvapuustin. Moka.
Total provokation - Pumpa På (MIX 12/95)
'Edesmenneen Pumpa På -yhtyeen - Helsingin suomenruotsalaisten rakastaman rapyhtyeen - haastattelu. Levy ei valitettavasti johtanut suureen läpilyöntiin, ja pian sen jälkeen yhtye antoi periksi, mutta kaikki kunnia hyvästä yrityksestä. Teksti ilmestyi MIX:ssä, Hbl:n kuukausiliitteessä.
Du är som dina tonår - Kim Weckström (Teinivuosistasi sinut tunnetaan - Kim Weckström, MIX 3/95)
Me kaikki nuoremman polven suomenruotsalaiset olemme lukeneet kohutun romaanin Trägrottan… ja kun Kim Weckströmiltä oli tulossa uusi kirja, koko MIX:n väki oli räjähtää innosta. Ja hauskaahan se toki olikin, se että sai tavat hänet ja kirjoittaa hänestä. Olen sitä paitsi sitä mieltä, että Viimeinen kesä on kirjana aliarvostettu.
En grundkurs i marknadsföring - Ville Wilenius (Markkinoinnin peruskurssi - Ville Wilenius, Studentbladet 1994)
Tämä on hauska juttu! Svenska teaternissa esitetty musikaali Hype oli suomenruotsalaisissa piireissä Suuri Tapaus. Mutta miten suurten suomenruotsalaisten yritysten johtajat (tulevat sponsorit) saatiin kuolaamaan, ennen kuin he tiesivät hölkäsen pöläystä koko jutusta?
Ville Wilenius tiesi vastauksen.
Haastattelu ja tausta-artikkelit julkaistiin Studentbladetissa, jonka silloisina päätoimittajina olivat Jani Nåhls ja Kajsa Törnroth. Muistakaa, että sponsorit olivat siihen aikaan suomenruotsalaisen kulttuurin parissa ihka uusi ja melko ennenkuulumaton ilmiö.
Ville Wilenius - Den Finlandssvenska Fixaren (Ville Wilenius - Suomenruotsalainen Fiksaaja, Stbl 1994)
Henkilökuva Ville Wileniuksesta. Suuresti arvostamaani journalistista kikkailua, jossa leikitellään fiktiivisillä kysymyksillä ja vastauksilla. Sain idean The Guardianista, jossa konseptia hyödynnettiin 1990-luvulla useinkin.
Kaikkiin ruotsinkielisiin haastatteluihin pääset tämän linkin kautta.